Lapset ovat ihania, mutta välillä myös haastavia asiakkaita optikolle.
Lapsen näöntutkimiseen tarvitaan mielestäni enemmän aikaa kuin aikuisen ja optikon tulee osata asettaa kysymykset ja testit lapsen kehitystasoa vastaavaksi. Valitettavasti joskus optikko ei tätä osaa ja tällöin lapsi ei välttämättä ymmärrä hänelle esitettyjä kysymyksiä.
Lapselle kannattaakin kertoa, että tarkastuksessa voi ja pitää sanoa, jos ei ymmärrä jotakin kysymystä. Toki pitää myös muistuttaa että tarkastuksessa ei ole oikeita vastauksia eli myös en tiedä tai ei ole eroa ovat hyviä vastauksia.
Joskus oman haasteen tuovat vanhemmat, jotka eivät anna lapselle mahdollisuutta kertoa omasta näkemisestä. Osa vanhemmista ei puolestaan halua millään myöntää, että lapsen näkemisessä voisi olla jotakin vialla.
Lasten näkemisestä ja näöntarkastuksista puhuttaessa on mielestäni järkevää jakaa lapset kolmeen ryhmään. Pieniin, 0-7-vuotiaisiin lapsiin, 8-12-vuotiaisiin koululaisiin sekä 13-17-vuotiaisiin nuoriin.
Tässä kirjoitussarjassa olen käsitellyt lasten näkemiseen liittyviä asioita.
Kirjoitus on julkaistu 16.12.2009 ja päivitetty 29.5.2014.
Tämä kirjoitus kuuluu osana Lapsi optikon asiakkaana -sarjaan.
Kaikki kirjoitukset aiheesta