Optikoiden työssä viihtymisestä – miksi liian moni optikko harkitsee alan vaihtamista?

Olen tavannut kesän aikana useita optikkokollegoita ympäri Suomea. Kuulumisia vaihtaessa varsin monen ihmisen viesti on ollut se, että töissä on todella raskasta ja työtä pitäisi tehdä aina vaan nopeammin ja nopeammin. Samoin moni kollega on tuntenut, että heitä painostetaan työssään.

Toki moni optikko myös viihtyy työssään erittäin hyvin, mutta huonosti työssään viihtyvien kokemukset saivat minut miettimään asiaa enemmänkin.

Aihetta on myös tutkittu vuonna 2010, jolloin kaksi optometrian opiskelijaa, Suvi Mononen ja Suvi Koivuharju, tekivät yhteistyössä Suomen silmäoptikoiden liiton kanssa opinnäytetyön työssä viihtymisestä.

Kyseisen opinnäytetyön löytää täältä.

Tutkimuksen tulokset eivät olleet mielestäni kovin positiivisia.

Tämän tutkimuksen ja omien kokemusten perusteella aivan liian moni optikko ei viihdy työssään ja harkitsee alan vaihtoa.

Kaikista tutkimukseen osallistuneista optikoista viidennes on miettinyt alan vaihtoa ja alle 30-vuotiaista alan vaihtoa on miettinyt jopa 30 prosenttia.

En tiedä minkälaiset alan vaihtoa harkitsevien osuudet ovat muilla aloilla. Joka tapauksessa lukemat kuulostavat mielestäni hurjilta.

Tutkimuksesta on toki jonkin verran aikaa, mutta itse kuvittelisin tilanteen pysyneen parhaimmillaan samana tai jopa huonontuneen tutkimuksen jälkeen.

[ad#piilarit]

Miksi osa optikoista ei viihdy työssään?

Olen listannut tähän asioita, joiden uskon olevan syynä siihen miksi osa optikoista ei viihdy työssään. Osa asioista tuli vastaan myös tutkimuksessa, kuten näöntutkimukseen varatun ajan lyhyys.

Näöntutkimukseen ei varata tarpeeksi aikaa

Jopa neljännes tutkimukseen osallistuneista optikoista oli sitä mieltä, että tutkimuksiin varatut ajat ovat liian lyhyitä. Samaa viestiä kuulin myös omilta ystäviltäni. Näöntutkimuksen laajuus on kasvanut vuosien varrella eli optikon pitäisi tehdä enemmän erilaisia testejä kuin aikaisemmin. Samaan aikaan kuitenkin monissa liikkeissä näöntutkimukseen varattua aikaa on lyhennetty 30 minuutista 15-20 minuuttiin.

Kuitenkin tutkimuksen mukaan jopa 60% optikoista koki 20 minuuttia tai lyhyemmän tarkastusajan liian lyhyeksi.

Tästä aiheesta olen kirjoittanut aikaisemmin kirjoituksessani Näöntarkastus (liian) nopeasti?

Työnkuva muuttunut vuosien varrella

Monessa liikkeessä optikon työnkuva on muuttunut aiempiin vuosiin nähden. Aikaisemmin optikon työ oli hyvin monipuolista sisältäen muun muassa silmälasien myyntiä, lasien valmistusta ja näöntarkastuksia sekä piilolinssisovituksia. Nykyään moni optikko viettää suuren osan työpäivästänsä näöntutkimuksia tehden ja varsinaisen myymälätyöskentelyn hoitavat myyjät.

Lasien valmistus liikkeissä on yksi asia mikä on vähentynyt selvästi vuosien varrella. Niin sanottuja työpajoja onkin enää harvassa liikkeessä.

Ala on siis muuttunut niistä päivistä kun moni aikanaan optikoksi opiskelemaan lähtenyt aloitti opiskelut ja tutustui työhön. Tällöin työ ei enää välttämättä vastaa sitä mitä sen on aikanaan kuvitellut olevan.

Osa optikoista on varmasti onnellisiakin saadessaan keskittyä näöntutkimusten tekemiseen, mutta itse olen aina nauttinut monipuolisesta työnkuvasta.

Kiristynyt työtahti ja ylimitoitetut myyntitavoitteet

Työtahti on siis kiristynyt vuosien varrella ja samalla myyntitavoitteet saattavat olla niin korkeat, että käytännössä niitä on mahdoton saavuttaa. Osa optikoista kokeekin, että kaupat asiakkaan kanssa pitäisi saada keinolla millä hyvänsä ja myyntiprosentit menevät kaiken inhimillisyyden ohi.

Pahimmillaan työtä tehdäänkin minimimiehityksellä valtavan paineen alla ja monesti lakisääteiset tauot jäävät pitämättä.

Työn ja perheen yhteensovittaminen

Kaupan aukioloaikojen laajentuessa myös moni optikkoliike on avoinna seitsemänä päivänä viikossa aamusta iltaan. Tällöin työn ja perheen yhteensovittaminen voi olla haastavaa. Moni optikko kokeekin, että perheen yhteistä aikaa jää todella vähän, koska työvuorot sijoittuvat iltaan ja viikonloppuun.

Kaiken kaikkiaan tilanne osassa optikkoliikkeissä on huolestuttava

On mielestäni huolestuttavaa, että tilanne osassa optikkoliikkeissä on mennyt yllä kuvatun kaltaiseksi. Oman kokemukseni mukaan henkilökunta, joka voi hyvin, tekee myös parempaa tulosta kuin henkilökunta joka voi huonosti. Asiakkaat kuitenkin vaistoavat helposti, jos henkilökunta ei voi hyvin työssään.

Optisella alalla on kuitenkin paljon loistavia työpaikkoja

Yllä olevan perusteella alasta voi saada kovin negatiivisen kuvan. Tämä ei kuitenkaan ole missään nimessä koko totuus, vaan alalla on edelleen paljon loistaviakin työpaikkoja jäljellä.

Lisäksi on toki luonnollista, että myös optikon työ muuttuu ja kehittyy vuosien varrella.

Siinäkään ei ole mitään pahaa, että esimerkiksi myyntien määrää ja taloudellista tulosta seurataan tarkemmin kuin aiemmin. Jokaisen tätäkin alaa edes harkitsevan on luonnollisesti ymmärrettävä, että tietty myyntihenkisyys kuuluu alaan. Esimerkiksi itse olen ylpeä työskennellessäni hyvää taloudellista tulosta tekevässä liikkeessä ja tiedän olevani myös hyvä myymään.

Ongelmalliseksi tilanne menee kuitenkin siinä vaiheessa, jos optikko joutuu esimerkiksi edes miettimään pitäisikö hänen kuitenkin määrätä lasit henkilölle, joka oikeasti pitäisi lähettää ilman reseptiä silmälääkärin tutkittavaksi. Pahimmillaan olen kuullut osan alalla työskentelevistä joutuvan miettimään tämmöisiäkin asioita, koska myyntiprosentit ovat ylikorostuneet ja paine myydä kaikille asiakkaille jotakin on koko ajan päällä.

Seuraavassa kirjoituksessani kerron miksi itse kuitenkin viihdyn työssäni hyvin ja mitkä asiat vaikuttavat omaan työviihtyvyyteeni.